Hyvissä käsissä 2017 -kunniakirjan sai sairaanhoitaja Kaija Kaski Ulvilasta. Palkinto luovutettiin torstaina 2.11. käynnistyneillä JHL:n Sote-festareilla Helsingissä.
Kunniakirjan saanut JHL:läinen Kaija Kaski, 55, työskentelee sotainvalidien neuvontapalvelussa Porissa. Kasken ja hänen työparinsa sosiaaliohjaaja Helena Isoviidan työmaana ovat kaikki Satakunnan alueen sotainvalidit, 175 kaikkiaan, sekä heidän puolisonsa ja jo edesmenneiden sotainvalidien lesket (noin 450).
Lisäksi Länsi-Suomen Diakonialaitoksen palveluiden piiriin kuuluvat sotaveteraanit puolisoineen, miinanraivaajat, armeijassa vammautuneet sotilasinvalidit ja sota-aikana lottina ja pikkulottina toimineet naiset.
– Koen työni tosi tärkeäksi, sillä harvassa työssä voi yhtä konkreettisella tavalla osoittaa kiitollisuutta edellisten sukupolvien ponnisteluista. Erityisen merkitykselliseksi asian tekee se, että kummatkin isoisäni olivat rintamalla, toinen heistä menehtyi ja toinen haavoittui, kertoo Kaski.
Hyvissä käsissä 2017 -kunniakirjan saajan valitsi JHL:n Vuoden hoitaja Katja Ahola. Ehdolla oli toinen toistaan ansioituneempia sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskenteleviä yksittäisiä jäseniä sekä kokonaisia työyhteisöjä, joita JHL:n kenttäväki oli ehdottanut. Suomi 100 -juhlavuosi ratkaisi kuitenkin valinnan Kasken ja neuvontapalvelun hyväksi.
– Veteraaniemme harvenevat joukot ovat Kaijansa ansainneet! Ahola perusteli ratkaisua.
Leskien asema huolena
Päivi Tamminen (vas.) ehdotti työkaveriaan Kaija Kaskea Hyvissä käsissä -palkintoehdokkaaksi.
Kaija Kaski on työskennellyt Länsi-Suomen Diakonialaitoksen palveluksessa vuodesta 2002 lähtien. Ensin hän hoiti sotainvalideja Diakonialaitoksen omistamassa Kuntoutuskoti Diavireessä. Nykyisessä työssään sotainvalidien neuvontapalvelussa hän aloitti vuoden 2016 alussa.
Kasken tehtäviin kuuluu kartoittaa sotainvalidien ja näiden puolisoiden elämäntilanne ja oikeus taloudellisiin etuuksiin ja korvauksiin sekä kuntoutukseen ja muihin palveluihin, esimerkiksi asumista helpottaviin kodin muutostöihin.
Neuvontaa ja ohjausta on tarjolla niin puhelimitse kuin kotikäynneillä.
– Satakunnassa sotainvalidien tilanne on kokonaisuutena ottaen melko hyvä, mutta toki puutteellisissa oloissa asuviakin on. Erityisesti kannan huolta leskistä, joilla on pienet eläkkeet ja joista kaikki eivät edes tiedä, mihin tukiin ja palveluihin ovat oikeutettuja, hän sanoo.
Aikaa ja tilannetajua
Neuvontapalvelu on sosiaalityötä, mutta sairaanhoitajan koulutuksesta ja pitkästä työkokemuksesta sotainvalidien parissa on Kasken mukaan hyötyä.
– Kotikäynneillä kykenen arvioimaan asiakkaiden terveydentilaa ja kuntoutustarvetta ja voin auttaa heitä hakemusten laatimisessa. Melkein joka kerta liikutun siitä, miten pieniä heidän haaveensa ovat ja miten vähästä he tulevat tyytyväisiksi.
Myös elämänkokemus auttaa sotainvalidien ja -veteraanien ja heidän läheistensä kohtaamisessa.
– Työssä tarvitaan tilannetajua, sillä tapaan asiakkaat heidän kotonaan. Toisen kotiin meneminen vaatii omanlaistaan asennoitumista ja tietenkin aikaa tutustumiseen ja keskusteluun. Aina lähden hiukan viisaampana kotimatkalle, Kaski miettii.
Niin Satakunnassa kuin muualla neuvontapalvelun kohderyhmä harvenee vuosi vuodelta. Koko maassa elossa on enää 2 200 sotainvalidia. Heidän keski-ikänsä on yli 93 vuotta ja suuri osa heistä asuu edelleen tuetusti kotona.
Valtakunnallisiin sotaveteraanijärjestöihin kuuluu noin 20 000 varsinaista jäsentä ja noin 30 000 kannattajajäsentä.
Lue tiedote valinnasta tästä.